Tunnepatoumien purkaminen, sureminen ja eron tuskan käsitteleminen, yhteisöstään huolehtiminen ja kuolleiden kanssa puhuminen − nämä asiat jokainen karjalainen nainen osasi hoitaa itkuvirsillään sekä itsensä että muiden puolesta.
Karjalainen itkuvirsi, äänellä itku, on laulettua improvisoitua runoutta, jonka kieli ja ilmaisu poikkeavat sekä tavanomaisesta puhekielestä että muista perinteisistä lauluista.
Seesjärveläisten itkijöiden rekisterit -tutkimuksessa kysytään, miten itkijänaiset osasivat tuottaa monimerkityksellistä ja emotionaalisesti vahvaa runoutta ja esittää sitä yhteisön hyväksymällä tavalla. Read more Eila Stepanova: Seesjärveläisten itkijöiden rekisterit
